OMPPUPUUN AIKA

Mielen maisemia

Kuvallisen ilmaisuni äärellä olen pohtinut sitä, kuvaanko samalla elämäni ja mielen maisemia. Vuosia minua kiehtoivat valot ja varjot. Tai ehkä niin, että varjoissa valot ja värit. Nyt, ihan viime aikoina, kuvista on löytynyt raikkaita, iloisia värejä.

Minulle hengellisyys on ollut elämän eri vaiheissa sekä voimaannuttava että uuvuttava kokemus. Hengellisyydestä olen löytänyt voimaa, lohtua ja toivon näköaloja elämän tiukoissa mutkissa – ja joissain niistä olen nimenomaan hengellisyyden lieveilmöiden takia tarponut jaksamisen rajoilla.

Myös hengellinen kieli on puhunut ja avautunut minulle eri tavoin eri aikoina.

Yksi tällainen puhe ja pohdinta löytyi taannoisesta blogistani vuodelta 2014.

Siinä löydän hengellisyyden rohkaisevan perusvireen: Silloin, kun hengellisyys on omalla paikallaan ja parhaimmillaan, se vapauttaa ja vie elämää eteenpäin, jopa niin, että voidaan puhua yltäkylläisestä, yli äyräiden hyvällä tavalla pursuavasta elämästä. Silloin, jos elämä ilmiöineen – myös hengellisyyteen puettuna – toimii päinvastoin, se toimittaa varkaan virkaa. Jeesuksen sanoiksi on Raamattuun/Uuteen testamenttiin kirjattu ajatus: “Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että teillä oli yltäkylläinen elämä.””

Kohota äänesi, sillä olet elämässäsi ollut liian kauan ja liian pitkiä ajanjaksoja siteissä. Sinut on tarkoitettu olemaan vapaa. — Astu esiin, sinä joka koet itsesi pieneksi, astu esiin voimassa, joka on varattuna tällä hetkellä ja tänä aikana. — (Bill Burnsin sanoja mukaellen)

Bill Burns sanoittaa varjot sidoksisuutena

Sidoksissa oleminen liitetään (herätys)kristillisissä piireissä helposti asioihin, joita pidetään syntinä. Tavallaan sellaisesta asiasta on minunkin elämässäni ollut kysymys – mutta ei suinkaan sellaisesta “synnistä”, jota olisin tehnyt salaa tai piilotellut, vaan asiasta, jota pikemminkin pidettiin tavoiteltavana – ja asiasta, josta tuli parhaan este.

Vaarallinen rinnastus

Viitekehyksessäni korostettiin auktoriteettia ja sen kunnioittamista. Auktoriteetti rinnastettiin Jumalan ääneen ja tahtoon. Rinnastaminen on vaarallista, koska ihminen ei kykene olemaan täydellinen Pyhän tulkki – ja siinä on riskinsä, jos ohjautuu ulkoa pyhissäkin piireissä. Voi käydä niin, että pyhä ja täydellinen sekoittuu vajavuuteen,

Tumma tunneskaala

Kohtaamani ilmiöt veivät syvään itsetutkiskeluun. Kun kävi ilmi, että osa siitä, minkä olin uskonut olevan Pyhän Hengen puhetta, oli lähtöisin ihmisen omista mielenliikkeistä, olin tyrmistynyt ja pettynyt. Joissakin tilanteissa olen jälkikäteen näkevinäni röyhkeää manipulointia, mikä on lisännyt tyrmistystäni entisestään: Miten joku julkeaa?

“Vapaudesta” vapauteen

Pettymyksestä ja pelosta on ollut omat seurauksensa: Otin etäisyyttä niin ilmiöihin kuin ihmisiinkin. Eristäydyin. Piilotin myös sen hyvän, millä olisi ollut käyttöä tämän rikki menneen maailman keskellä.

Vasta pitkän ajan päästä, monen hyväätekevän kohtaamisen jälkeen olen valmiimpi kertomaan – ja käyttämään myös lahjojani.

Olen valmiimpi myös sille, mitä alussa siteeramani rohkaisun sana myös sisälsi: Perinpohjaisesti hyvän ja anteliaan Jumalan hyville lahjoille.

Olen valmiimpi uskaltautumaan olemaan vapaa – vapaa nauttimaan Hänen läsnäolostaan, vapaa suurempiin tekoihin, vapaa kokemaan Hänen valtakuntansa kirkkaus, vapaa tuntemaan Hänet ja Hänen läsnäolonsa, vapaa tuntemaan Hänen siipiensä suoja, vapaa ottamaan vastaan johdatus, vapaa antamaan Pyhän Hengen lahjojen tulla elämääni.

Niin hullulta kuin saattaa kuulostaa, periaatteessa juurikin tätä äsken mainittua kaikkea hyvää ja runsautta korostavassa ilmapiirissä oli paljon alitajuista ja tietoista kontrollointia. Tosiaankaan en ole ollut vapaa, vaan äärimmäisen sidottu.

Vasta nyt oikeat sidokset tiedostaen ja niistä pois pyristäytyen olen vapaampi.

Tämä aika on ollut uutta opettelua. Yllättävää. Miellyttävää. Ja sanon sen uudestaan: Yllättävää. Ja miellyttävää.